Kohti sydämellistä elämää

Ystävänpäivä sydämineen sai minut miettimään, miten voin olla oman sydämeni paras ystävä.

Valtaosa asiakkaistani on ruuhkavuosiaan eläviä naisia. Äitejä, vaimoja, ystävättäriä, alaisia, esimiehiä, yrittäjiä, free lancereita… Naisia, jotka toteuttavat montaa roolia yhtä aikaa, pitävät useita palloja ilmassa ja pyrkivät suoriutumaan tehtävästään kunnialla. Lyhyesti sanottuna Naisia, joilla on Sydän paikallaan.

Olemme mestareita kuuntelemaan muiden tarpeita, mutta sydämellisen päivän kunniaksi ajattelin, että voisimme hetken kuunnella myös omaa sydäntämme. Lyökö se tasatahtiin elämänrytmini kanssa? Vai joudunko usein kiihdyttämään tahtia ja asettamaan muiden toiveet omieni edelle? Olenko valmis tuntemaan oloni epämukavaksi, jotta toisella olisi parempi olo? Olenko säiliö, joka ottaa kantaakseen muiden murheita? Mitä Minun Sydämeni oikeasti tarvitsee, juuri Nyt?

Sydänystävällinen elämä tuo ensimmäisenä mieleen oikean ravinnon ja liikunnan. Onkin totta, että tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja, runsaasti kuitua, vähän suolaa ja vain kohtuudella eläinkunnan tuotteita sisältävä, aidoista ruoka-aineista koostuva ruoka hellii myös sydäntä. Samoin säännöllinen aerobinen liikunta ja muutenkin fyysisesti aktiivinen elämäntapa. Mutta sydän kaipaa muutakin.

Viime aikoina on raportoitu yhä enemmän tutkimuksia siitä, kuinka myönteinen ja optimistinen elämänasenne tukee myös sydämen terveyttä. Toisin sanoen, vihamielisyys ennustaa sydän- ja verisuonitautiriskejä. Vihamielisyyden mittareina on on käytetty mm. kyynistä, epäluuloista ja vihaista reagointia elämäntapahtumiin. Mutta tämänhän me kaikki jo oikeastaan tiesimmekin. Eikä ihme, että positiivisen ajattelun oppaita tulvii markkinoille.

Kiinnostavaa asiaa koskevissa tutkimuksissa on mielestäni se, että vihamielisyyttä saattaa ympäristötekijöiden lisäksi selittää myös yksilön geeniperimä. Eli jotain, johon emme me tai meitä lapsuudessa hoivanneet ihmiset ole voineet suoranaisesti vaikuttaa. Vaikka matkamme varrella olemme keränneet erilaisia kokemuksia, kasvaneet ja kehittyneet paljon mielenkiintoisemmaksi pakkaukseksi kuin kokoelma geenejä, ovat ne kuitenin taustalla, kentien vaikuttamassa välittömiin ja tiedostamattomiin tapohimme reagoida ja toimia. Erityisesti stressin alla tai uusissa tilanteissa.  Jos siis koet huonoa omatuntoa siitä, että kaikista self-help -oppaista ja onnellisus-hypetyksestä huolimatta et ole kyennyt muuttamaan selkäytimestä tulevaa reagointitapaasi, on aika vapauttaa itsesi tästä syyllisyydestä. Voi nimittäin olla, että jo geeniesi vuoksi olet tavallista herkempi kokemaan vihamielisiä tunteita. Ja ilmeisesti meidän naisten sydämet ovat erityisen herkkiä myös sairastumaan tästä syystä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että myönteisen psykologian oppaat tulisi heittää nurkkaan ja vajota surkeuteen.  Sillä yhä useammat tutkimukset myös osoittavat, että omilla ajatuksilla ja tekemisillä on väliä, olipa perimämme tai menneisyytemme mitä tahansa. Kaikki ei välttämättä tapahdu oppikirjojen mukaan, mutta voit silti valita itse, millaisena haluat itsesi nähdä. Tämä on kuitenkin mahdollista vasta, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, myös ne mustat puolet.

Tässä kohtaa alussa mainitsemani liikunta ja ravinto astuvat taas peliin, sillä ne ovat ensimmäinen konkreettinen askel, jolla voit kohentaa myös mielen hyvinvointiasi. – Ilman sen suurempaa tavoitetta valaistumisesta – Ja sen askelen voit ottaa jo tänään.

Viime aikoina on kertynyt runsaasti tieteellistäkin näyttöä myös siitä, että säännöllinen liikunta kohentaa mielenterveyttä vähintään yhtä hyvin kuin lääkkeet. Tosin tässäkin kohtaa on syytä aidosti pysähtyä kuuntelemaan, mikä on juuri sinulle oikea tapa liikkua. Mistä itse tykkään ja mikä on elämäntilanteessani mahdollista. Itse liputa vahvasti arkiliikunnan puolesta. Maratonin sijaan voi olla käytännöllisempää satsata työmatkojen kävelyyn, lumitöihin, nurmikonleikkuuseen tai päivittäiseen porrasjumppaan.

Oikean ravinnon ja positiivisuuden yhteyksiä on tutkittu vähemmän, mutta en voi olla silti mainitsematta omia ja monien muiden kokemuksia siitä, että tuore, runsaasti kypsentämättömiä kasviksia sisältävä ravintotiheä ruoka on lisännyt iloa ja energiaa elämään aivan ennenkokemattomalla tavalla. Tiedän myös monia, jotka ovat jääneet onnellisesti koukkuun aamupirtelöön tai vihersmoothieen, jopa hifistelyyn saakka. – Tosin pahempiakin addiktioita kai voisi olla.

Edellä mainittujen rinnalle haluan nostaa levon, rentoutumisen ja aktiivisen itsensä kuuntelun. Tuskin kukaan meistä on valinnut ryhtyvänsä aikuisena stressaantuneeksi monisuorittajaksi. Elämä on kuitenkin kasannut ympärillemme asioita, jotka pitävät meidät kiireisinä ja joista ehkä itsekin pidämme kiinni. (Enkä itse todellakaan ole tässä suhteessa poikkeus!) Ajan ottaminen itselle on vähintäin se toinen askel kohti mielenrauhaa ja onnellisuutta, joka on sydänystävällisen elämän perusta. Kenties se edellyttää irti päästämistä ja luopumista jostain. Kenties poisopettelua vanhasta ja tilan tekemistä uudelle.

Mutta mitä sinun sydämesi sanoo? Mistä se haluaisi päästää irti juuri nyt?