Harhailua sivupoluilla vai aarteiden etsintää?

Harhailua sivupoluilla vai aarteiden etsintää? -

Minua haastateltiin jooga-lehti Anandaan hyvinvoinnista, muutoksesta ja kasvusta. Koko jutun voi lukea lehdestä, mutta nostan tähän muutamia ajatuksia, jotka koskevat muutosta ja siihen sopeutumista.

On sanomattakin selvää, että ainoa pysyvä asia ihmisen elämässä on jatkuva muutos ja muuttuminen. Pientä muutosta, parhaassa tapauksessa kasvua ja kehitystä tapahtuu kaiken aikaa. Tärkein tehtävämme on sopeutua siihen.

Isot elämänmuutokset on nyt tapetilla. Media pursuaa hämmästyttäviä muutostarinoita, täyskäännöksiä ja elämäntaparemontteja. Ihmiset ottavat uskaliaita hyppyjä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja toteuttavat unelmiaan. Rohkeat esikuvat inspiroivat ja rohkaisevat kokeilemaan omiakin siipiä. Ne saattavat kuitenkin myös lannistaa: Oma epämääräinen hapuilu kohti jotain uutta saattaa tuntua vähäpätöiseltä tai tehottomalta; oma muutoksen tie pitkältä ja turhauttavalta.

Niin itsestäänselvältä kuin se kuulostaakin, ajoittain on hyvä muistuttaa itseään siitä, että muutos on yksilöllinen. Aina. Muutosprosessin tahti voi olla hidas ja kestää vuosia tai lopputulos voi olla pikemminkin laadullinen kuin ulkoisen elämän täysremontti. Esimerkkinä tästä urapähkäilyjen jälkeen työnteko jatkuukin samassa yhteisössä mutta eri roolissa ja tehtävissä. Tämä voi olla juuri se tarvittava pieni suuri muutos, joka tekee elämästä riittävän täydellisen.

Voi myös olla, että jonkinlainen muutoksen tarve kutkuttaa mielessä, mutta toteuttaminen takkuilee. Tunnemme kakki ikuisen jossittelijan tai pilvilinnojen rakentelijan. Päätöksiä ja ryhtymistä lykätään kerta toisensa jälkeen. Kate Bartolotta kirjoittaa virkistävästi vitkastelusta ja kehottaa kiinnittämään  huomion siihen, mitä teemme sillä aikaa, kun lykkäämme ryhtymistä  varsinaiseen asiaan.

Perinteinen tapa on analysoida sitä, miksi teemme niinkuin teemme ja etsiä syitä ja salaisia motiiveja toimintamme taustalla. Joskus syiden kaivelu voi olla valaisevaa, mutta aiheuttaa usein myös piston omassatunnossa. “Kyllähän mä tiedän, että pitäis, mutku…”

Sen sijaan, että käyttäisi aikaa soimaamalla itseään henkisestä velttoilusta saattaa olla paljon hedelmällisempää havainnoida järjestelmällisesti sitä, mihin oikeasti käytää aikaansa: “Sillä aikaa, kun lykkäsin excell-taulukon pävittämistä, katselin ruokakuvia ja hain ideoita blogini kuvakulmiin.” “Siirrellessäni projektiraporttia työpöydällä selailin verkkokauppojen tarjontaa ja kehittelin seuraavaa käsityöprojektiani.”

Virallisen tekemisen väliin jäävä epävirallinen vitkutteluaika saattaa kertoa yllättävän kiinnostavia asioita siitä, mihin todellinen intohimomme elämässä kohdistuu. Löytyykö surffailusta sosiaalisessa mediassa jokin malli, joka toistuu kerrasta toiseen? Suuntaavatko askelet useammin luovan kirjoittamisen ryhmään ammatillisen kurssin sijasta?

Elämässä on tietenkin asioita, jotka täytyy hoitaa innosti tai ei, muuten oven takana on jossain vaiheessa ulosottomies tai joku muu kutsumaton vieras. Havainnot intohimon kohteista saattavat kuitenkin kertoa siitä, millainen oikeasti olen ja mitä haluan elämältä. Inspiraatio on se, joka antaa meille käyttövoimaa. Aitoa innostusta ei tarvitse maanitella, vaan se virtaa pakottomasti ja kuljettaa meitä asiasta ja tilaisuudesta toiseen. Se saattaa kertoa myös, mikä voisi olla seuraava oikea suunta, kun mielen pohjalla kutkuttaa toive muutoksesta.

Anandan pääkirjoituksessa Måns Broo nosti esiin käsityksen siitä, että jokainen joogaharjoitus jättää painaumia mieleemme, minkä ansioista meidän on tauonkin jälkeen helppoa palata aiemmalle tasollemme ja oppia uutta. Tämä koskee kaikkea muutakin, mitä teemme. Jokainen kokemus jättää muistijäljen, joka seuraavan kerran aktivoituessaan vahvistuu. Suora linja lähtöpisteestä tavoitteeseen näyttää ehkä paperilla kauniilta, mutta sivuhyppäysten koukeroima polku on paljon kiinnostavamipi. Todellisuudessa meillä on koko elämä aikaa hankkia uusia kokemuksia  ja vahvistaa syntyneitä mielen painaumia. Elämän mittainen harjoittelumme antaa aikaa koukata välillä sivupolkujen kautta ja kenties palata takaisinkin omia jälkiämme. Miksi pitää kiirettä Afrikan Tähden luo, kun matkan varreltakin voi löytää aarteita?

 

Subscribe

Subscribe to our e-mail newsletter to receive updates.

, ,

One Response to Harhailua sivupoluilla vai aarteiden etsintää?

  1. Yaelian 02/11/2012 at 20:35 #

    HIeno kirjoitus taas Outi ja pistää miettimään…

Leave a Reply

* Copy This Password *

* Type Or Paste Password Here *